|
|
|
|
Tapahtumat
To 23.2. klo 18 Sanaa rukousta ja ruuanjakoa
Su 26.2. klo 15 Pyhäkoulu, klo 16 Sanan ilta
Ti 28.2. klo 15-17 Ilmainen ateria
|
Kuinka kivimies pehmeni
Olen juukalainen 49-vuotias entinen
kivimies. Työskentelin 25 vuotta Tulikivi Oy:n palveluksessa, josta
jäin työkyvyttömyyseläkkeelle silmänpohjarappeuman takia
joulukuussa 2009. Perheeseeni kuuluu vaimo ja kaksi aikuista lasta,
jotka ovat jo muuttaneet pois kotoa , + Urpo-kissa (1-v.) sekä
Emma-ajokoira (5-v.).
Uskonasiat tulivat kohti rippikoulussa,
jossa opetuksen kuultuani tajusin, että olen matkalla kadotukseen
ilman Jeesusta. Elin rippikoulun jälkeen huonolla omallatunnolla ja
pelkäsin kuolemaa, ajattelin että ”kuinka meikä jätkän käy,
jos pumppu lakkaa lyömästä”. Tämä vaivasi mieltäni koko
nuoruuden ajan. Sitten kohtasin uskovan henkilön (nykyisen
vaimoni), joka kertoi kuinka Jeesus antaa synnit anteeksi, kun ne
hänelle tunnustamme ja pääsemme taivaaseen. Ihmettelin, että
voiko se olla niin yksinkertaista. Mutta niinpä sitten tein. Ja
niin lähti minulta kuolemanpelko ”taivaan tuuliin” ja tajusin
olevani vapaa. Sitä vapautta olen saanut nauttia tähän päivään
asti ja nyt tiedän minne olen matkalla.
Uskonelämäni alussa olin pelkuri.
Ihmispelko oli kova, en rohjennut kertoa uskonratkaisustani, koska
pelkäsin ihmisten pilkkaa. Ensimmäiseen hengelliseen tilaisuuteeni
menimme vaimoni kanssa 80 km:n päähän sillä ajatuksella, että
siellä ei ainakaan tuttuja olisi. Menimme isoon hengelliseen
tilaisuuteen ja eipä aikaakaan, kun tilaisuuden etuosassa alettiin
asetella televisiokameroita, valoja kohdisteltiin ja aloitettiin
kuvata tilaisuudesta pätkiä A-studioon. Silloin meikä jätkällä
alkoi pää painua selkänojan taakse. Ihmispelkoni sai koomisia
muotoja! Jumala varmaan katsoi taivaasta ja hymyili… Olin
piilosilla kameran kanssa! Tällaista oli vuonna -88 ja tällaista on Jumalan huumorintaju.
Tällä hetkellä toimin Ylä-karjalan
Kristittyjen puheenjohtajana (Jeesus siis vapauttaa ihmispelostakin)
ja ”juoksupoikana”. Rukoilen, että saisin olla kertomassa
tavalla ja toisella mahdollisimman monelle Jeesuksesta. Tänä
aikana, kun maailma käy entistä levottomammaksi, niin olisi
ensiarvoisen tärkeää tietää mistä tulee apu ja minkä varaan on
elämänsä turvallista rakentaa. Täällä maan päällä olemme
vain läpikulkumatkalla (mutta Jeesuksen kanssa siitä tulee
mielenkiintoinen ja merkityksellinen, jossa niin ilot kuin surutkin
saa kohdata Jumalan kanssa). Todellinen kotimaamme on taivaassa,
jonne Jeesus on ainut tie.
Sinä
päivänä, jona minä huusin, sinä vastasit minulle; sinä
rohkaisit minua: minun sieluni sai voiman. (Psalmi 138:13)
Mutta
kaikille, jotka ottivat hänet (Jeesuksen) vastaan, hän antoi voiman
tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.
(Joh. 1:12)
Raimo Laine
|
| |
|
|
|
|
|
